Brecht on aina Brecht, jopa Amerikassa, jonka he Weillin kanssa halusivat valloittaa.

Hieno yhdistelmä ja puhutteleva.

7 kuolemansyntiä tuli suoraan kohti.

Vaikuttavan rujo ja soiva esitys.

Hyvää teatteria, hyvää musiikkiteatteria brechtiläisellä pulssilla. Pidin hyvin paljon.

Mahagonny jäi siihen nähden vähän kalpeaksi ja hahmossaan liiankin 1/1.

Mutta hyvin tulkittu - musiikki edellä.

Aleksanterin teatterin Mahagonny ja Seitsemän kuolemansyntiä: Mahagonnyssa oli henkilöiden visuaalinen rumuuden ja kurjuuden estetiikka viety äärimmilleen, irvokkuuteen asti, ja myös auton parhaat päivät olivat olleet ja menneet. Mutta Alabaman kuu loisti kuten piti, ja touhuisa esitys toimi muutoinkin sekä näyttämöllisesti että musiikillisesti mainiosti. Tykkäsin kovasti, ja vielä enemmän tykkäsin Kuolemansynneistä. Reetta Ristimäki teki Anna I:stä piinkovan virkanaisen,  joka armotta kuljetti Anna II:sta kauheasta tilanteesta toiseen ansaitsemaan pikku taloa varten. Jacintha Damströmin hentoa hentoisempi hahmo oli liikuttava; hieno roolityö kaikkineen. Neljä miestä - mitä huimia löhöäviä  läskimahahahmoja toisaalta ja kalsareissaan kulkevia sikailijoita toisaalta - muodostivat vaikuttavan yhdistelmän huumoria ja tragiiikkaa. Ja synnistä toiseen johdatteleva Miss Kuolema, Anu Hostikka, oli hemaiseva tapaus mustassa piukassa asussaan ja pinkissä kiharapilvessään.

​

Ville Saukkosen ohjaus toimi molemmissa teoksissa kellontarkasti, ja Jonas Rannilan tahtipuikko piti musiikillisesta värikkyydestä ja iskevyydestä erinomaisesti huolen.

Makoisaa antioopperaa

​

Viime vuosina on Yle Areenassa nähty muutamia Saksan 1920–40-lukuihin keskittyviä draamasarjoja ja Brecht on taas tullut muotiin. Olisiko kyse siitä, että brechtiläinen etäännyttävä teatteri käsittelee meidänkin ajallemme tyypillisiä teemoja? Niin tai näin, mutta työryhmän kapellimestari Jonas Rannilan ja ohjaaja Ville Saukkosen laulajineen ja soittajineen luoma kaksoisilta Kurt Weillin ja Bertolt Brechtin Mahagonnystä ja Seitsemästä kuolemansynnistä oli herkullinen pläjäys.

​

Ennen kuin Mahagonnystä tuli täysillan ooppera (1930), se näki päivänvalon puolituntisena laulunäytelmänä (1927), joka koostui soitinkatkelmien lisäksi kuoroepilogista sekä viidestä laulusta, joista tunnetuimpia ovat Alabama- ja Takaisin Mahagonnyyn -laulut. Mahagonny on pieni amerikkalaiskaupunki, jota siis ei ole olemassa, mutta joka kuvaa Sodomaa ja Gomorraa. Senpä mukaisesti kuusi moraaliltaan kyseenalaista resupekkalaulajaa, joita kiinnostaa lähinnä whisky, yrittävät matkata räjähtäneellä autollaan lämpimään – joutuakseen kylmään jäämaisemaan.

​

Weillin musiikki on oivallisen herättävää, ja Jonas Rannilan johdolla 10-jäseninen yhtye tavoitti sen napakkuuden täydelleen. Ville Saukkosen ohjaus ohjaus vei meidät tosiaan absurdin antioopperan maisemiiin jääkarhuineen. Solisteina laulaneet ja näytelleet Anu Hostikka, Reetta Ristimäki, Kalle Virtanen, Jouni Bäckström, Mika Nikander ja Jouni Kokora sekä jääkarhu Jacintha  Damström pitivät hauskaa ja lauloivat hyvin!

​

Die sieben Todsünden eli Seitsemän kuolemansyntiä, on satiirinen baletti yhtä monessa kuvaelmassa prologin ja epilogin kera (1933). Teoksessa on kaksi Annaa, jotka kuitenkin ovat yksi ja sama henkilö, vaikka Anna I onkin myyjätär ja Anna II on tavara, tanssija, jota Anna I myy. Tavoitteena on saada perheelle oma mökki Lousianaan, jossa Mississippi-joki virtaa kuutamon loisteessa. Synnit ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo vievät sisaruksia läpi Amerikan seitsemän kaupungin samalla kun Annat tienaavat talorahoja, Anna II:n toimiessa kabareetanssijattarena ja tekstin välittäessä heistä kuvaa varhaisfeministisinä, moraaliltaan löyhinä vapaina naisina.

​

Lavalla nähtiin riemastuttavia karikatyyrihahmoja Lousianan malliin, seurattiin pähkähulluja moraliteettejä sekä hieman höpsöä tanssimista. Anna I oli Reetta Ristimäen luomuksena aito 1930-luvun kabaree-emäntä. Kuultiin yllättävän puhdasvireistä yhtyelaulua neljän etelävaltiolaisen juntin (isä, äiti, kaksi veljeä) esittämänä. 

​

Kahden epäoopperan ilta oli täydellinen menestys. Ehkäpä saamme nähdä joskus vielä kaksi ja puolituntisen oopperan Aufstieg und Fall der Stadt Mahagonny (Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho) saman ryhmän esittämänä!