Välilasku - arvostelut

valilasku_02.jpg

Rondo

Aika tiivistyy välitilassa

Musiikkiteatteri Kapsäkin uutuustuotanto, Markus Fageruddin säveltämä ja Maritza Núñezin kirjoittama kamariooppera Välilasku on hyvä esimerkki siitä, että sisällökkään teoksen ei tarvitse kestää koko iltaa, eikä työllistää jättikokoonpanoa. Vajaa tunti kestoa, kaksi solistia ja kolme muusikkoa riittävät yllättävästi, kunhan ideoilla riittää kantoa.

Mies ja nainen kohtaavat lentokentän transit-alueella, kun tulivuorenpurkaus sekoittaa aikataulut. Arkinen lähtökohta laajenee: miten aika osoittaa suhteellisuutensa ja miten ihmisten roolit karisevat.

Itseään suojeleva kiireinen tärkeily unohtuu, kun hetki tiivistyy perimmäisten halujen, tarpeiden ja pelkojen pelikentäksi. Viettelijämiehen ja musikaalidiivan välillä puhkeaa erotiikan ja torjumisen jännite, jota korostaa Fageruddin vahvasti latinovaikutteinen musiikki.

Säveltäjä on luonut kitaristi Jarmo Julkusen, harmonikkataiteilija Veli Kujalan ja tuubisti Petri Keskitalon muodostamalle Pipoka-triolle soittimellisesti kekseliästä ja teatterillisesti kuvailevaa satsia, jonka musikanttinen meno tempaa mukaansa.

Núñezin espanjankielisessä libretossa arkinen muuttuu monitasoiseksi vihjailuksi, ja ohjaaja Kimmo Kahra on luonut joka hetken täyteen merkityksiä. Siirtymä eroottiseen aktiin ja samalla realismin toiselle puolelle onnistuu hauskasti, kun tyhjiä pahvilaatikoita aletaan repiä.

Juha Kotilainen on elementissään lipevänä Viktorina, jonka gigolo-hahmon takaa paljastuu myös paljon muuta. Reetta Ristimäki tuo esiin Barbaran tasapainoilun tärkeyden ja heikkouden välillä.

Harri Kuusisaari /

Rondo

3/2012

välilasku_rondo_arvio.jpg

Uutispäivä Demari

Tuhkapilven alla tapahtuu

Tuhkapilvi sekä peittää alleen että paljastaa Kapsäkin uutuusoopperassa Välilasku. Kaksi toisilleen tuntematonta matkustajaa jäävät lentokentälle ilmatilan sulkeuduttua islantilaisen luonnoninvaasion kiusaamina.

Lennot siirtyvät ja viivästyvät niin, että kumpainenkaan ei ennätä aiottujen aikataulujensa mukaisesti määränpäähänsä. Kohtaaminen tiivistyy ja lataus väreilee. Norjalainen plastiikkakirurgi ja suomalainen näyttelijä-laulajatar tunnustelevat maanpäällistä ja mielensisäistä ilmastoaan, kunnes himo saa vallan. Eroottinen purkaus on tulinen.

Noin tunnin mittaisessa kamarioopperassa tapahtumat etenevät odottamattoman kepeästi. Kipeätkään elämäntilanteet eivät estä henkilöitä antautumasta toisilleen. Tai sitten juuri ne mahdollisuuden ilmaantuessa vapauttavat miehen ja naisen hetkelliseen hurmaan. Ovathan lähtökohdat lähikontaktille kumpaisessakin olemassa, näkeehän sen, mutta äkkiäpäs kaikki irti pääsee.

Maritza Núñezin libretossa orastavat luontevan draaman ainekset. Tarina ei kuitenkaan nouse lupaamaansa korkeaan lentoon. Tarinassa on herätteitä, joiden olisi toivonut avautuvan enemmän. Muistoille, huumalle ja haaveille olisi toivonut lisää tilaa, enemmän kulmia, ristiriitaisuutta. Komiikkaa kyllä on, traagisuus on apupuolueen asemassa. No, päätös on naseva oivallus. Mutta ehkä libretistin ajatus oli tuupata yleisön oma mieli liikkeelle, hakea kosketuspintaa sieltä. Libretto on espanjankielinen, tekstitys esityksessä suomeksi.

Juha Kotilainen plastiikkakirurgina on luonnollisen himokas ja verraton näyttämöhahmo. Rooli on mehukasta tyypittelyä, osaavaa lääkärileikkiä koko tiimiltä. Rooli syventämistä ei lyhytooppera pitemmälle tarjonnut, kiusallista. Reetta Ristimäki impulssiruusuna ja vilkkuvasilmäisenä naisena on saaliinhimoiselle miehelle nannakka, käypä kohde. Ristimäki tekee osaavan roolin, mutta enempään olisi toivonut hänenkin kohdallaan mentävän. Kotilaisen jykevä bassobaritoni repii kuuluvasti intiimiä näyttämöä, elämän palaset lohkeilevat. Ristimäen sopraanosta ei lentokorkeutta puutu, puhenäyttämön sävyt ovat hyvin hallinnassa.

Ohjaaja Kimmo Kahra saa ihmeesti irti lyhyessä ajassa. Persoonat elävät ensi hetkestä, tarina nakkelee henkilöitä rennon suunnitelmallisesti. Rakastelukohtaus on ohjaajan suuri oivallus, epäselväksi ei mitään jää.

Riitta Röpelisen niukka ja konkreettinen näyttämö käy monesta ja hajoaa moneksi. Lauri Lundahlin valaistus ja Ilari Piipposen & kumppanin näyttämö on Kapsäkin oopperassa kuin perheyrityksen toimintaa parhaimmillaan. Pipoka-trio on soiva kokonaisuus, tuuba siinä kaikkea muuta kuin vain erikoisuus. Taitavat soittajat tekivät oopperasta musiikkia.

Markus Fageruddin musiikki seuraa librettoa aivan lähituntumalla, on kuin virtuaalianturit olisivat yltäneet tarinapöydälle säveltäjän aivokoppaan. Mielenliikkeet, ajatukset, toiveet ja antaumus huokauksia myöten puhkeavat säveliksi, mutta ei ylilyönnein, vaan tyylikkäästi ja hienovireisen läpinäkyvästi. Kertova laveus taas kontrastoi ajallaan intiimejä 'lyhyttavara'kohtauksia, sallii hengittää välillä. Rytmi on keskeisessä asemassa, mutta varoen päällemakaavaa halpahintaisuutta. Ilman näin eläytyvää ja osaavaa säveltäjää tarina olisi jäänyt latteaksi. Espanjalainen ja suomalaisen säväys ynnä sävellystyön tekninen suvereenisuus muodostavat teoksen ytimen, persoonallisen, tarinaa ja näyttämöä kantavan keskusyksikön.

Matti Saurama /

Uutispäivä Demari

6.2.2012

välilasku_demari_arvio.jpg

Turun Sanomat

Erotiikkaa lentokentällä

Markus Fageruddin säveltämä Välilasku on pienoisooppera, jossa solisteilta vaaditaan musikaalisuuden lisäksi poikkeuksellisen vahvaa näyttämöllistä tulkintaa - erinomainen teos Musiikkiteatteri Kapsäkin ohjelmistoon, siis. Helmikuussa kantaesitetty ooppera sai perjantaina ensimmäisen kiertue-esityksensä.

Kahden solistin ja kolmihenkisen orkesterin oopperassa norjalainen plastiikkakirurgi Viktor tapaa suomalaislaulajatar Barbaran Amsterdamin lentokentällä. Taivaalla leijuvan tuhkapilven vuoksi kaksikko on jumissa saman katon alla ja lähes erityksissä ulkomaailmasta.

Viktor on romantikko, joka janoaa seikkailua poikkeuksellisessa tilanteessa. Barbara puolestaan stressaa yhtälailla työkiireistään kuin normaalista perhe-elämästään. Lopulta vaikeasti tavoiteltava laulajatar antautuu kirurgin vikittelylle. Kun lentokoneet ovat taas ilmassa, arkitodellisuus palauttaa kyyhkyläiset maankamaralle.

Baritoni Juha Kotilainen ja sopraano Reetta Ristimäki antoivat roolihahmonsa tarinan vietäviksi. Vahvoja tunteita, hauskoja vitsejä ja latautunutta erotiikkaa sisältävä Maritza Núñezin teksti sai solisteilta aidon tulkinnan. Espanjankielinen libretto on kuin kruunu Välilaskun olemukselle.

Teoksen instrumentaatio on yksinkertaisuudessaan nerokas. Kitaran (Jarmo Julkunen) ja harmonikan (Veli Kujala) melodia- ja harmoniailottelu latinalaisamerikkalaisin vaikuttein täydentyy tuuban (Petri Keskitalo) bassokuljetuksilla. Marku Fageruddin sävellys on erikoinen pala taidetta viihdemusiikiksi naamioituneena.

Mattias Mattila /

Turun Sanomat

2012